Aino-puku ei ole kansallispuku vaan muinaispuvun uusinnos tai ns. vapaasti sommiteltu puku tai fantasiapuku. Muita vapaasti sommiteltuja pukuja ovat mm. Vanha Karjalan puku, Muolaan Pyhänristinpuku ja myöhemmin suunnitellut emännänpuvut. Näillä puvuilla ei ole esikuvia perinteisissä kansanpuvuissa vaan ne ovat 1900-luvun alun kansallispukuinnostuksen aikana syntyneitä kokonaisuuksia, joissa on vapaasti yhdistelty eri pukujen piirteitä. Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman kaunis ja kansallishenkinen puku. Ne saavuttivat aikanaan suurta suosiota esimerkiksi tanssi- ja esiintymisasuina.
Historia
Muinaispukujen uusinnoista innostuttiin 1800-luvun lopulla ja Kaukosen (1985) mukaan Theodor Schvindtin tutkimusten pohjalta Viipurilainen osakunta teetti muinaiskarjalaisia pukuja Kalevala-aiheista kuvaelmaa varten vuonna 1893. Naisen puku julkaistiin myöhemmin Koti ja yhteiskunta -lehdessä 1899 sekä Schvindtin Suomalaisia kansallispukuja -julkaisussa 1902. Tämä puku saavutti suosiota ja sitä alettiin kutsua Aino-puvuksi. Nykyisin nähtävät Aino-puvut ovat kehittyneet alkuperäisestä niin mallin kuin värienkin osalta.
Puvun osat
Nykyinen Aino-puku koostuu sinisestä villakangasmekosta. Malli on suora ja puvussa on edestä aukeavat olkaimet. Puvun sivusaumoissa on valkeat villalankalenkkihapsut. Yläosaa reunustaa punavalkea nauha. Mekon helmassa on leveähkö koristenauha. Paita on malliltaan yksinkertainen ja siinä on etuhalkio.
Aino-pukuun kuuluu runsaasti koruja. Olkaimien etupuolelle asetetaan kupurasoljet, joissa on kiinni ketjulaite. Ketjusta roikkuu erilaisia esineitä mm. pieni puukko ja nahkainen kukkaro. Pyöreä solki sulkee paidan ja soikeahko rintaneula asetetaan mekon rinnuksille. Helavyö, joka koostuu levyistä, ketjusta ja keskeltä taivutetuista sydänheloista, asetetaan vyötärölle. Vyössä on koristeellinen solki.
Päähineenä tytöt käyttävät punaista nauhaa, johon on kiinnitetty metallilevyjä. Aikuisen naisen päähine on pitkähkö, suorakaiteen muotoinen huntu, jonka helma on hapsutettu. Sama huntu löytyy Vanha Karjalan puvusta. Huntu solmitaan ja kiinnitetään pyöreällä soljella takaraivolle.
Lähde: Kaukonen, 1985, ks. Lähteet ja kirjallisuus -luettelo oikeasta alalaidasta.
Koko: muunneltavissa, 34-42
Kansallispuvussa 