Peräpohjola

Historia

U.T. Sireliuksen kokoama Peräpohjolan puku nähtiin ensi kerran valtakunnallisessa kotiteollisuusnäyttelyssä Tampereella vuonna 1922. Omat pukuni ovat Vuorelman tuotantoa tai Vuorelman materiaaleista ommeltuja 1900-luvun loppupuolelta.

Puvun osat

Liivihameen hameosa on raidallinen: paksumpien sinivihreiden raitojen lomassa on maanläheisiä sävyjä. Liivi on sinivihreä ja siinä on tiilenpunaiset tereet. Liivi suljetaan sinivihreällä nyörillä. Paidan matalassa kauluksessa sekä rannekkeissa on punaista etupistokirjontakoristelua. Puuvillahuivi on pohjaväriltään oranssi ja siinä on raidoitus. Pukuun kuuluu kaksi taskua eli paritaskut. Niiden valmistusmateriaalina on liivin tereistä tuttu tiilenpunainen villakangas ja koristeena mustaa villakangasta. Taskut riippuvat pirtanauhassa vyötäröllä. Essu on tummanvihreä – minun puvussani se on puuvillaa, mutta voisi olla silkkiä.  Koruna on pieni, kapeakehäinen hopeinen solki.

Aikuisen naisen päähine on tykkimyssy, jonka silkkipäällinen on punainen ja sen kirjonnassa on käytetty ketjupistoja sekä paljetteja. Minun vanhempi tykkimyssyni on 1920-luvulta eli se on kuulunut ihan ensimmäisiin Peräpohjolan kansallispukuihin. Se on haalistunut liki 100 vuoden aikana, mutta yhä käyttökelpoinen. Uudempi tykkimyssyni on 1900-luvun keskivaiheilta ja säilyttänyt hienosti värinsä. Tykkimyssyissäni on tehdaspitsit, mutta sopivampi olisi tyllipitsi tai neulottu pitsi. Tytöt käyttävät sinivihreää, alunperin huivista taiteltua sinivihreää pantaa päähineenä.

Lähde: Kaukonen, 1985 & Suomalaiset kansallispuvut, ks. Lähteet ja kirjallisuus -luettelo oikeasta alalaidasta.

Koko: 36/38