Tuukkalan muinaispuku

Muinaispuku ei ole kansallispuku vaan arkeologisiin hautalöytöihin perustuva, viikinki- tai ristiretkiajan asun ennallistus. Ensimmäiset suomalaiset arkeologiset kaivaukset suoritettiin 1880-luvulla. Hautalöytöjen perusteella alkoi muinaispukujen suunnittelu Theodor Schvindtin johdolla. Ensimmäiset muinaispuvut valmistettiin esiintymisasuiksi ja niiden suunnittelussa tehtiin kompromisseja (esim. Perniön ja Tuukkalan puvut). Nykyisten tarkempien arkeologisten tutkimusten avulla on pystytty kokoamaan yhä paremmin esikuvia vastaavia pukuja (esim. Kaarinan ja Mikkelin seudun puvut).

Historia

Mikkelin Tuukkalassa löydettiin 1880-luvulla ristiretkiajan hautoja. A.O. Heikel julkaisi 1889 Tuukkalan vaimon, miehen ja tytön puvut. Elsa Heporauta, Kalevalaisten Naisten Liiton perustaja, tilasi Heikelin pukukuvien perusteella Tyyni Vahterilta ja Veera Vallinheimolta Tuukkalan puvun, joka valmistui vuonna 1937. Alunperin Tuukkalan puvun korusto koottiin usean haudan löydöistä, mutta Pirkko-Liisa Lehtosalo tarkisti vuonna 1964 puvun korut vastaamaan haudan 26 korukokonaisuutta. (Luoma 2003, 20.).

Oma pukuni on ommeltu 1970-luvulla sen ajan ihanteiden mukaisesti. Puku on kapea sekä lyhyt, viitta pienehkö.

Puvun osat

Tuukkalan muinaispuvun olkainhame on tummansinistä villakangasta. Hameen oikeassa reunassa on hapsutus ja helmassa spiraalikoristelu. Esiliina ja vaippa eli viitta ovat harmaata villakangasta. Esiliinassa on pronssispiraalikoristelua ja hapsutettu helma. Vaipan reunassa on palmikkonauha ja hapsut joka reunalla. Paita on pellavaa tai villaa.

Tuukkalan puvun korustoon kuuluu:

Rintakorut eli olkapäille kiinnitettävät pronssiset kupurasoljet, ketjunkantajat, rintaketju ja sivuketjut. Paidan solki on hopeaa ja ketjulla kiinni kupurasoljessa. Toisessa sivuketjussa on linturiipus ja toisessa puukko sekä puukontuppi.
Huntu kiinnitetään hopeasoljella.
Vaipan kiinnittimenä on hopeinen hevosenkenkäsolki (puuttuu minun puvustani).

Aikuisen naisen päähine on suurhuntu. Pukuun kuuluu myös päänauha, joka on koristeltu hopealaatoin.

Lähde: Luoma 2003, ks. Lähteet ja kirjallisuus -luettelo oikeasta alalaidasta.