Viipuri uusi

Historia

Viipurin kansallispukuja on kolmea eri mallia. Tämä puku on ns. Viipurin uudempi kansallispuku. Viipurin vanha kansallispuku eroaa huomattavasti tästä ja parhaillaan on menossa vielä Viipurin kansallispuvun tarkistusprosessi eli jatkossa on odotettavissa vielä kolmas versio Viipurin kansallispuvusta. Viipurin uudemman puvun suunnittelija ei ole tiedossa ja pukumalli ei vastaa tyypillisiä Viipurin alueen kansanpukuja. Puku oli Helmi Vuorelman tuotannossa ja oma uusittu Viipurin pukunikin on Vuorelman tuotantoa. Oman pukuni entinen omistaja oli syntyisin Viipurista ja hän käytti tätä pukua 1970-1980-luvulla tanhuharrastuksessaan Kanta-Hämeen nuorisoseurassa. Vasemmalla olevassa kuvassa hän on puku päällä Teiskon Joulu -lehden kannessa vuonna 1980.

Puvun osat

Uusitun Viipurin puvun liivihameen hameosa on leveäraitainen. Tiilenpunaiset, harmaanvihreät, keltaiset, ruskeat ja ohuemmat siniset raidat vuorottelevat niin, että puvun etuosassa on keltapunainen osa ja muualla on käytetty kaikkia värejä. Hameen etumus on samankaltainen kuin flammuhameissa, joissa esiliinan alla on yksinkertaisempaa kuviota. Tähän pukuun ei kuitenkaan kuulu esiliinaa. Liivihameen liivi on mustaa samettia ja se suljetaan vaskihakasparilla. Tasku on kiinni liivihameessa ja siinä on käytetty hameesta löytyviä värejä geometrisesti mustalla pohjalla.  Paidassa on leveähköt hihat, kaulus on suurehko ja siinä on reikäommelkoristelu. Pukuun kuuluu kullattu solki, joka kiinnitetään paidan kaula-aukon sulkimeksi.

Viipurin uusittuun pukuun kuuluu kolme päähinettä. Aikuisen naisen päähine on eksoottinen natsi. Natsi on mustasta silkistä ommeltu pillerihatun kaltainen päähine, jonka yläreunaan on kiinnitettu pitkät silkkihapsut. Käytössä hapsut pyyhkäistään kasvojen edestä pään päälle. Ompelin itse pukuni natsin syksyllä 2016.  Nuorten naisten päähineenä on kovitettu pinteli, jossa mustalle silkille on kirjottu kuvioita ja alareunassa kulkee ohut valkea pitsi. Pintelin takana on pitkät mustat silkkinauhat. Tytöt käyttävät oransseja ja mustia silkkinauhoja.

Lähde: Kaukonen, 1985 & Pursiainen, ks. Lähteet ja kirjallisuus -luettelo oikeasta alalaidasta.

Koko: 36.