Alavuden kuoropuku

Alavuden puku ei ole kansallispuku vaan ns. kuoropuku. Tunnetuimmat kuoropuvut, Kuortane ja Alavus, on suunniteltu 1920-1930-lukujen vaihteessa. Tällöin haluttiin kuorolaisille yhtenäiset, kansallispukumaiset puvut. 1970-luvulla, kun kansallispukuja ryhdyttiin tarkastamaan, huomattiin, ettei kuoropuvuilla ollut esikuvia paikallisessa kansanpukuhistoriassa. Tämän jälkeen näitä pukuja on alettu nimittää kuoropuvuiksi ja niitä ei ole pidetty yhtä arvossa kuin kansallispukuja. Kuoropukujen väheksyntä näkyy hyvin niukassa lähdeaineistoissa. Niitä ei mainita eikä kuvata 1900-loppupuolen kansallispukukirjallisuudessa ollenkaan.

Alavuden kuoropuku suunniteltiin luultavasti samoihin aikoihin kuin Kuortaneen kuoropuku eli 1920-luvun lopulla. Nämä puvut ovat hyvin samankaltaisia. Kuortaneen kuoropuvun syntyhistoria on paremmin tiedossani ja siihen voi tutustua Kuortaneen kuoropuku -sivulla.  Minun Alavuden pukuni on peräisin kuoropukujen syntyajoilta 1920-1930-luvulta. Se on säilynyt hienossa kunnossa siis lähes sata vuotta.

Alavuden kuoropuvun liivihameen hameosa muodostuu mustista ja punaisista leveistä raidoista. Edessä on kaksi sinistä raitaa. Kaikissa raidoissa on kankaaseen kirjottuja sydänkuvioita. Liivi on mustaa samettia ja se suljetaan edestä vaskihakasparilla. Hakasissa on lehtimäistä muotoilua. Tasku riippuu liivin alaosasta metalliketjulla, joka kiinnittyy taskun lehtimäiseen vaskiosaan. Tasku on pienehkö, mustaa samettia ja reunustettu punaisella nauhalla. Paidassa on avoin pääntie, se ja rannekkeet on koristeltu punaisin ompelein. Rintaan kiinnitettävä koru on vaskinen, ovaalin muotoinen neula.

Päähineenä on tykkimyssy, joka on päällystetty hameenpunaisella silkillä, pitsinä Orimattilan pitsi. Oma myssyni on vielä työn alla. Tytöt käyttävän päässään Kuortaneen tapaa silkkinauhoja siten, että paksumman punaisen nauhan päälle asetetaan ohuempi musta nauha.

Koko: 36