Historia
Pihtiputaan kansallispuvun tilaajana toimi Pihtipudas-Seura ja puku valmistui Hilkka Vilppulan ja Sirkka Valjakan kokoamistyön tuloksena vuonna 1965. Oma pukuni on ensimmäisiä Pihtiputaalla valmistuneita pukuja ja tyttärelleen tämän puvun ommellut rouva oli aktiivisesti mukana pukuhankkeessa. Pukuni on ikuistettu myös Pihtipudas-postikorttiin 1970-luvulla.
Puvun osat
Pihtiputaan kansallispuvun puolivillainen hamekangas on punapohjainen ja siinä on ohuita vaaleita raitoja ryhminä. Liivi on punaista parkkumia ja se on reunustettu sini-vaaleansini-raitaisella puuvillakankaalla. Minun puvussani vuori on samaa kangasta ja tykkimyssyn kopan sisuskin on päällystetty samaisella kankaalla. Liivissä on takana körtit ja se suljetaan edestä piilohakasilla. Esiliinoja on kaksi: tummansininen puuvillaesiliina, joka sidotaan vyötärölle kelta-punaisella pirtanauhalla sekä vaalea ruusukasraitainen puuvillaesiliina. Paidassa on pieni pystykaulus, siinä voi olla edessä halkio, kuten minun paidassani on. Halkio suljetaan pienellä, sirolla hopeasoljella. Vyötäröltä riippuu avainkokka, joka vastaa Karstulan kansallispuvun avainkokkaa. Pihtiputaan pukuun kuuluu oma, puuvillainen hartiahuivi (kuva tulossa). Huivi on valkeapohjainen ja siinä on tummansinisiä raitoja ja ruutuja. Puvun kanssa käytetään joko valkeita tai punaisia sukkia, talvisin mustia tai punaisia villasukkia.
Aikuisen naisen päähine on tykkimyssy, joka on mustalla silkillä päällystetty. Omassa myssyssäni on hyvin voimakas herttamuoto edessä. Tykkipitsi on harsopitsi, vastaava kuin Saarijärven kansallispuvun päähineessä. Tytöt käyttävät punaisia nauhoja.
Lähde: Salo, Eeva (toim.), 1992, ks. Lähteet ja kirjallisuus -luettelo oikeasta alalaidasta.
Koko: 34/36, lyhyt.
Kansallispuvussa 