Huittinen

Historia

Huittisten kansallispuku koottiin ensimmäisen kerran Tyyni Vahterin toimesta vuonna 1938 Huittisten maatalousnaisten aloitteesta. Puvun valmistuksessa kävi mielenkiintoinen virhe, kun hamekangas kudottiin palttinaksi eikä pomsiksi, kuten ohje oli. Pukua ryhdyttiin valmistamaan vasta 1960-luvulla, mutta Wetterhoffilla kudottu kangas ei miellyttänyt paikallisia ja pukua valmistettiin vain muutama kappale. 1970-luvulla innostus heräsi ja Vuorelmalta tilattiin uusi erä kangasta. (E. Lind: Huittisten kansallispuku. Artikkeli Huittisten Museo- ja kotiseutuyhdistyksen toimittamassa Huittisten Joulu-lehdessä vuodelta 1981). Kansallispukuraati tarkisti Huittisten kansallispuvun vuonna 1981. Minun pukuni on ommeltu vuonna 1989 Raision työväenopiston kurssilla ja se valmistui juuri sopivasti puvun ommelleen rouvan pojan ylioppilasjuhliin. Hän täydensi pukua myöhemmin ompelemalla siihen tykkimyssyn.

Puvun osat

Huittisten puvun villainen hamekangas on pomsia. Pohjavärinä on punainen ja raidoitus muodostuu vaaleanpunaisista, sinisistä ja vihreistä raidoista sekä flammuraidoista. Liivi on vartalonmyötäinen ja samaa kangasta kuin hame. Liivi suljetaan edestä hakasilla ja takana on rehevät laskoskörtit. Pukua voi käyttää ilman esiliinaa. Esiliina on valkeaa paitakangasta ja sitä koristavat punaiset kirjontakuviot, joita löytyy paidastakin. Tasku on mustaa verkaa ja reunustettu vihreällä villakangasnauhalla. Tasku on koristeltu villalankakirjonnalla ja se kiinnitetään vyötärölle pirtanauhalla. Paidassa on hapsureunainen kaulus. Kauluksessa sekä rannekkeissa on punaisia kirjontakuvioita. Paidan etumukseen kiinnitetään pienehkö hopeinen solki. Pukuun ei kuulu omaa huivia, kuvissa olen täydentänyt pukua silkkihuivilla.

Aikuisen naisen päähine on tykkimyssy. Koppa on päällystetty punaisella silkillä, jossa on ketjupistokirjontaa. Tykkipitsinä käytetään raumanpitsiä. Sukat ovat valkoiset.

Lähde:  E. Lind: Huittisten kansallispuku. Artikkeli Huittisten Museo- ja kotiseutuyhdistyksen toimittamassa Huittisten Joulu-lehdessä vuodelta 1981 ja  Kaukonen, 1985, ks. Lähteet ja kirjallisuus -luettelo oikeasta alalaidasta.

Koko: 36/38